perjantai 2. lokakuuta 2015

Conditions of the Universe







Kesä meni ja lukion viimeinen vuosi alkoi, en voinutkaan enää kulkea paljain jaloin. Leikkautin tukan, muutin Pispalaan omaan pieneen asuntoon (täällä on hurjan paljon hämähäkkejä ja kummallisia ötököitä jotka makaa selällään heilutellen jalkojaan). Joinain aamuina kun herään, tuijotan kattoa ja kuiskaan itselleni kotikotikotikoti, tuntuu vieläkin hieman omituiselta. Kaikki on vähän uutta mutta oon vaan innoissani siitä. Oon tutkinut metsiä ja rantoja, palannut kotiin illalla keltaiset kumisaappaat mutaisina mutta olo niin onnellisena että on itkettänyt. Yhtenä päivänä ollessani matkalla metsästä kotiin kohtasin Kurpitsatalon väkeä, valkoisiin pukeutunut mies tuli halaamaan, ja oon miettinyt onko tää paikka oikeesti ees olemassa. Huomenna täysi-ikäistyn, tajusin sen kunnolla tänään kun seisoin liikennevaloissa, mietin että miten tässä näin pääsi käymään.
Niin ja hei, tein Instagramin tuossa joskus. Ei kai sitten muuta.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ootko nähnyt ees sun ottamia kuvia jos oot tota mieltä? Voisin ruveta analysoimaan täs et miks ne on niin ihania, mut pidän tän lyhyenä ja sanon vaan että ne on kaikki tosi kauniita ja rakastan niitä ;-;

      Poista
  2. Siun kuvat on aina niin upeita ja tunnelmallisia 💜

    VastaaPoista