perjantai 7. lokakuuta 2016

salainen maailma

Oon vaiheillut tosi pitkään, kirjoittaako tänne näistä jutuista mitä aion kirjoittaa. Lopulta päätin tehdä niin, ihan vaan jotta uskaltaisin hyväksyy itseni paremmin. Tuntuu että kun on itse niin epävarma, muille kertoessa asiat ehkä selviää vähän.

En oo koskaan osannut olla avoin ihminen. Kun olin 13 käännyin sisäänpäin lopullisesti. Tuntui että kaikki meni mussa solmuun. Ne solmut on aika tiukalla, ja vasta viime aikoina oon saanut niitä ensimmäistä kertaa auki. Oon saanut musta kiinni vähä kerrallaan. Ja samalla oon näyttänyt itseäni muille.
Haluaisin olla oma itseni, niin etten pidä enää niitä monia rooleja yllä. Mulle on aina sanottu, kuinka oon kamalan rohkea kun uskallan olla just sellainen kun oon. Totuus on, etten oo ollut sitä koskaan täysin. Oon vähätellyt osia itsessäni, piilottanut ne johonkin syvälle jotten joutuisi kohtaamaan vaikeuksia.

Tästä on jo aikaa. Istuin yöjunassa Kemin kohdilla kun tajusin itseni suuremmassa mittakaavassa. Oon kokenut identiteettikriisiä 13-vuotiaasta lähtien. Sellaista etten oikein tiedä kuka oon ja millainen oikeasti haluisin olla. Silloin junassa tajusin mitä se on mitä oon halunnut olla. Oon miettinyt asiaa jo vuosia enemmän tai vähemmän. Otin kännykän esiin ja googlasin transsukupuolisuuden. Kaikki loksahti jännästi paikoilleen, vaikka olenkin miettinyt tosiaan tätä jo monta vuotta. En oo silti jollain tavalla hyväksynyt sitä omalla kohdallani. Kai oon toivonut pahan olon tulevan jostain ihan muualta, jostain mikä on helpompi korjata. 
  
Nyt vasta päätin kohdata tän asian. Mikä on tehnyt hyvää. Se on aiheuttanut vaikeuksiakin (esim. ihmissuhteissa), mutta tuntuu että nyt mulla on oikeasti mahdollisuus olla onnellinen joskus. Nyt kun oon ottanut ensimmäisen askeleen asian suhteen, enkä piilottele sitä enää itseltäni, voin alkaa työskennellä asian eteen. Yritän hyväksyä itseäni (vaikka aamut vaatteita pukiessa on raskaita ja toimiminen julkisilla paikoilla on ehkä jopa vaikeampaa kuin ennen. Peilejä vihaan sillä se mitä niistä näen vain itkettää) ja musta tuntuu että ajan myötä opin tuntemaan oloni mukavaksi. Sain lähetteen transpoliklinikalle, ja vaikka ensimmäinen käynti tulee olemaan vasta keväällä, tuntuu hyvältä että asiat on lähtenyt liikkeelle.

2 kommenttia: